lauantai 2. maaliskuuta 2013

 Villasukka jatkuu...



Aarre oli aivan mainio, vettynyt, niljakas ja löyhkäävä. Mielihyvä nosti hännän kaareksi selän päälle, korvat koholle ja pään pystyyn.  Eivät kiinnostaneet enää muiden koirien kirjoitukset tien poskessa.  Piti päästä kiireesti aarteen kera kotiin.

Emäntä oli mielessään vannonut kotiin päästyä hävittävänsä koiran mukaansa haaliman hirvityksen, mutta joutui luopumaan ajatuksesta. Koira rakasti villasukkaa.  Muut aarteet saivat väistyä, vain villasukka kelpasi.  Koira retuutti sitä ympäriinsä, venytti ja vanutti.  Kukaan ei saanut sukkaan koskea.  Nukkuessakin sukka oli kuonon alla tai etutassujen välissä.

Emäntäkin unohti harminsa ja villasukka asettui taloksi.  Koko koiran eliniän se vietti tämän parhaana kaverina.  Kiersi lenkit mukana, nukkui yöt kaverina, toimi lohtuna ja leikkitoverina. Sukka sopeutui oloonsa, vaan haaveili yhä muusta, paremmasta, hienommasta, komeammasta, ylväämmästä, upeammasta   - täyttymyksestä!

Koira kuoli aikanaan.  Emäntä suri ystäväänsä, mutta päätti lopulta siivota kaikki koiraan liittyvät asiat pois.
Siivotessa käteen tarttui villasukka, koiran paras kumppani. Emäntä otti sukan käteensä ja silitti sitä sormillaan.    Emäntä ei raaskinut heittää sukkaa menemään, vaan pesi ja puhdisti sen ja laittoi komeron ylähyllylle muistoksi lemmikistään.


Siellä sukka vietti vuosia -  pimeässä.  Vain silloin tällöin ovi avautui, kun komeroon jotain laitettiin tai sieltä ulos otettiin. 

Villasukka jatkuu... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti