Pepi jatkuu..

Talvi paras on Pepistä vuodenaika.

Pakkasella ei tarvitse hikoilla

Kolmeenkymmeneen painuu pakkaslukema,

koira nauttii säästä koko sielulla

Se pinkaisee juoksuun pomppien,

aistit valppaina ilmaa nuuhkien

Nyt poistuu se kulkuväylältä, 

sisään nietoksen alkaa ängetä.

Hanki lunta on pakkaskeveää, 

sitä ympäriinsä pöllyttää

Kuono kyntää kuin aura vakoa, 

sitä hauska on vierestä seurata

Sitten pyörähtää Pepi selälleen, 

vitilumessa kierii yhä uudelleen

On töppöset kohti taivasta,

kuono, korvat, silmät lumen peitossa

Vaan silmät loistavat riemusta, 

oi talvi kuinka oletkaan ihana

Ei haittaa vaikka hanki upottaa, 

lyhytjalkaisena  mahasta kiinni jää.

Tovin aherrus Pepin palkitsee, 

kulkuväylällä  vapaana jo pinkaisee

Lumisade on aivan ihana, 

lumihiutaleita  tahtoo tavoitella.

Monta toki saa suuhun napattua,

 huomaako sen, kun ne heti sulaa.

Kevättalvi on aikaa riemuisaa, 

päivä paistaa, nietos kannattaa.

Voi kirmata hangella vaivatta, 

ei estä lumi ei upota.

Järven jää on paikka ihana,

kalaimiehet siellä on seurana.

Pilkki onkijan jään alle solahtaa,

ahven tarraako kiinni, sitä odotetaan

Pepin haukkua pitää pilkkijää,

joka selvästi uhkaa reviiriä.

Vaan ei jaksa se kauaa ärhentää, 

pitää päästä tienoita kiertämään.

Yli lahden poukaman pinkaisee.

Siellä uudet seikkailut oottelee