Pepi jatkuu...

Jo pyyhältää äiti perästä.

Voit Pepi pieni eksyä.

Et tunne vielä tienoota,

onko sinulla edes suuntavaistoa.

Koiran kiinni saa vasta rannalla,

jäisen lahden toisella puolella.

Pepi paikka! äiti komentaa.

Pepi paikalleen kyyristyy makaamaan.

Koira kavahtaa.

Tuleeko sapiskaa?

Kun en suostunut kutsua kuulemaan.

Vaan tohdi ei äiti torua

pienen pientä suloista palleroa.

Sylin suojaan hellästi painaa vaan,

kunnes kotirantaan saavutaan.

Vaan sitten käy komento kovana.

Pepi! Enää et saa karata.

Äidin töitänsä täytyy toimittaa.

Muista pysyä tyttö tontilla.

Pepi tottelee,

ei enää karkaile,

vaan asettuu kiltisti tontille.

Kun liikettä ei tule niveliin,

pääsee kylmyys tarttumaan tassuihin.

Kohmeus valtaa Pepin kauttaaltaan.

Käy pientä koiraa paleltamaan.

Se tärisee päästä varpaisiin,

katsoo äitiä silmin anovin.

Tee jotain, oloani helpota,

on ikävä kylmää kokea.

Äiti ottaa tyynyn autosta.

On täynnä se hanhen untuvaa.

Tyynyn asettaa männyn juurelle,

nostaa Pepin hellästi tyynylle.

Huivin peitoksi  vielä levittää,

kaulan ympäri kulmat kieräyttää.

Pepi pieni asettuu paikoilleen.

Lientyy kohta vapina jäsenten.

Kuono painuu päälle tassujen.

Luomet laskeutuu silmät sulkien.

Väsy voittaa pennun pienoisen.

Vie verkkaan maille unien.