Tessu

Tessu tuli sukuun miniän myötä.    Poika joutui painimalla ottamaan  koiralta paikan  nuoren parin yhteisessä kodissa.  Vasta kun valtataistelu oli käyty ja voitettu, palasi rauha taloon.  Kun koira tiesi paikkansa se asettui ja tyytyi siihen.  Isännän paikkaa ei koira koskaan pojalle suonut -  se kuului miniälle.  Mutta ylemmäkseen  pojan hyväksyi.

Terhakka ja energinen Tessu rakasti mökkiä.  Oli lääniä juosta pitkin järven rantaa, koluta kivikoita ja möyhentää  mättäitä.   Kun ryhtyi kilpahaukuntaan kaiun kanssa, ei kisasta tullut loppua lainkaan.  Kaiku jaksoi vastata ja lopulta oli Tessun tunnustettava tappionsa.  Vaan muistiko tuota seuraavan kerran mökille tullessansa.  Vielä mitä.  Sama taisto toistui jälleen.

Naisten  rantasaunasta Tessu ei missään nimessä tahtonut jäädä paitsi.  Se kyttäsi kukkaniityllä, rannan tuntumassa. Saunan ovi avautui ja naiset astuivat terassille.  Alkoi haukunta ja vimmattu kehäjuoksu pitkin niittyä. Vastaperustetun kukkaniityn multa ja taimen alut sinkoilivat ilmaan ja ympäriinsä.  Voi vain huokaisten todeta, ettei tänä kesänäkään tuohon kohtaan mitään kasvaisi, mikään kasvi ei siihen jalansijaa saisi.

Haukuntaa ja kehän juoksua kesti, kunnes viimeinenkin nainen oli vedestä noussut.  Koira oli rauhallinen, kun naiset olivat saunassa, mutta aina uimaan mentäessä esitys toistui.

Illan edetessä ja hienoisen hämärän laskeutuessa maisemaan Tessu tassutteli rantaan tai laiturin päähän, istahti kuin patsas paikoilleen  ja tuijotti liikkumatta tovin jos toisenkin kaukaisuuteen.  Ei kääntynyt meitä muita katsomaan eikä toimiamme tutkailemaan.   Me joskus päiksemme pohdimme, mitä mahtoi koira miettiä, mitä kuvitteli kaukaisuudessa näkevänsä.

Mökki oli Pepin reviiriä, mökillä määräsi Pepi.  Sen se  ensi kerrasta teki Tessulle tiettäväksi.

Tessun kuppiin terassille oli laitettu maksalaatikkoa.  Yleensä Pepi ei maksalaatikosta piitannut. Katsoi  loukkaantuneena kuononsa vartta pitkin jos sille sellaisia pöperöitä tarjoiltiin.  Tessu kiiruhti kupilleen nälkäisenä  ja tyytyväisenä.  Tessu piti maksalaatikosta.  Tessun ilmeestäkö ja olemuksesta Pepi päätteli  kupissa olevan jotakin todella hyvää.  Kärppänä  se pyyhälsi paikalle, rähähti  pari kertaa Tessulle ja pakotti tämän väistymään takavasemmalle.  Ei auttanut Tessun  kuin seurata vaisuna sivusta, kun Pepi tyhjensi kupin maksalaatikosta.   Mahtoiko mokoma huomata, että  vohkittu herkku oli  pelkkää pahaista maksalaatikkoa.  Jos huomasi, ei ylpeys sallinut jättää syömättä.  Tosin tuonnemmin ei Pepi Tessun ruokakupille ryntäillyt.