Pepi koira on sosiaalinen, se
kaikista tahtoo kaverin.
Tutun koiran näkee, terästyy,
korvain juurikarvat pörhistyy.
Ensin ottaa asennon terävän, kumipallon lailla pomppii hän,
luo uuden tai vanhan ystävän.
Etutassut alas, peppu koholle, tämä varma on kutsu leikille.
Kuono kuonoa vasten laitetaan, toinen toistansa kierretään,
kaarretaan.
Ei haittaa, onko tuttava pieni tai suuri, Pepin mielestä
koko on sopiva juuri.
Pepi itse on pieni tiibetin spanieli, suurin kaveri oisiko
tanskandogi.
Koko kirjo koirarotujen, on tullut tutuksi Pepille.
Donna perhoskoiraa muistuttaa, vaikkei puhdasrotuinen
olekaan.
ja ystävä vallan verraton
Tosin tomerana Pepia komentaa,
ensitervehdykseksi murahtaa.
Pepi moisesta ei ole moksiskaan,
turha Donnan on jatkaa murinaa.
Kohta sovussa toistansa tutkaillaan,
ruokakuppikin sovussa jaetaan.
Donna toisinaan tahtoo toki pomottaa,
Pepin itsetuntoa ei
moinen haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti