perjantai 22. helmikuuta 2013

Täitä jatkuu...

Äiti tuli ulos.  Ensimmäiseksi hän komensi isompia lapsia hakemaan pikkuveljen pois tieltä.  Hässäkässä oli unohtunut pikkuveljen vahtiminen.  Tämän mielipuuhaa oli, heti kun muiden silmä vältti, kontata keskelle pihan vieritse kulkevaa maantietä.  Istahtaa keskelle tietä ja jäädä odottamaan mahdollisten autojen tai muiden kulkupelien tuloa. Pikkuveli oli vallan vahdittava.  Häntä ei olisi saanut päästää silmistään hetkeksikään.  Tyttö ja isoveli raahasivat pikkuveljen takaisin pihaan samalla toruen ja selittäen, kuinka vaarallisia tämän touhut olivat.

Äiti yritti kaivaa pihasaunion mykeröä pikkusiskon sieraimista.  Onnistuikin lopulta.  Äidin ilme oli tyytyväinen.  Tämä katastrofi oli vältetty.

Yhtäkkiä äidin kasvoilta kuvastui kauhu. Täi! parkaisi äiti.  Täi!  Katsokaa! Täällä on täi!
Lapset riensivät juoksujalkaa äidin luo.  Pikkusikon vitivalkoisten hiusten joukossa oli pieni, musta olio.  Lapset ehtivät juuri ja juuri nähdä ötökän, ennekuin äiti murskasi sen sormiensa väliin.



Hässäkkä alkoi.  Isä komennettiin kantamaan vettä ja puita saunaan.  Sauna laitettiin lämpiämään.  Äiti istutti lapset riviin penkille.  Hän kävi jokaikisen lapsen hiukset läpi tiheällä kammalla.  Käsittely oli nopea, tehokas ja järjestelmällinen.  Äidin ilme ja eleet olivat sellaiset, että lapset alistuivat kiltisti käsittelyyn.  Ei uskaltanut valittaa takuista ja kissanimekkeistä, jotka takertuivat kampaan ja tukistivat.  Piti vain purra hammasta ja sietää hetkittäin kovakourainen käsittely.

Kun sauna oli lämmin, lapset komennettiin lauteille.  Äiti heitti kovat löylyt.  Vaikka löyly kipristeli iholla, lauteilta ei saanut tulla alas.  Vasta luvan saatua sai laskeutua lauteilta äidin kuurattavaksi.  Äiti pesi kunkin lapsen päästä varpaisiin perusteellisesti, varsinkin hiukset.  Pestyä lapsi juoksutettiin pihan poikki ilman rihmankiertämää isän luo sisälle.  Koko vaatekerta vaihdettiin puhtaisiin.

Aiemmin päällä olleet vaatteet äiti levitti lauteille saunan kuumuuteen.  Siellä ne saivat olla useamman tunnin, ennenkuin äiti pesi ne ja laittoi narulle kuivumaan.

Kun lapset oli kuurattu ja puettu puhtaisiin, huomasi äiti, että serkkutyttö puuttui.  Oli tunnustettava, että serkku suuttui syyttelystä ja oli lähtenyt kävellen kotiin.  Serkun kotiin oli viisi kilometriä.  Pienelle lapselle todella pitkä matka.  Oliko edes löytänyt kotiinsa?  Entä, jos oli eksynyt?  Hyvänen aika.  Tädillä ei ollut puhelinta.  Piti soittaa tädin naapuriin.  Pyytää näitä tarkistamaan, oliko tyttö päässyt perille.  Mistä sitä tyttöä lähtee etsimään, jos ei ole kotiinsa tullut?
Äiti alkoi jo todella hermostua.

Naapuri soitti kuitenkin kohta takaisin ja ilmoitti, että serkkutyttö oli turvallisesti kotona.  Hässäkkä oli ohi.  Tytön mielestä päivä oli ollut jännittävä, tapahtumarikas, tosin äiti näytti vallan voipuneelta.
  
Koskaan sen jälkeen tyttö ei ole nähnyt elävää täitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti