Kiukkuinen kukko oli yhyttänyt edeltä menneen isoveljen ja kyydinnyt kunnolla pitkin pihaa ennen kuin Olga oli saanut komennettua sen takaisin kanalan suojiin. Olga täti odotteli tyttöä pihalla ja auttoi hänet jäistä rinnettä ylös talolle.
Tyttö jäi oven suuhun isoveljen viereen. Nauru silmäkulmissa karehtien Jussi kysyi: Asian perästäkös sitä on tultu?
Virpomaan, henkäisi tyttö. Niin, äiti käski virpomaan, täydensi isoveli.
Hienoa, että meidätkin vastaiselle vuodelle virvotaan, totesi Jussi nauraen ja nousi seisomaan. Minä! huudahti isoveli , pinkaisi Jussin luo ja alkoi hengästyneesti lukea lorua hakaten vitsalla isoa vatsaa.
Tyttö ehätti Olgan luo ja kuin kilvan virvottiin ja loruttiin.
Sulle vitsa, mulle palkka!
Kädet olivat ojossa ojentaen vitsoja.
Olga ja Jussi ottivat kiitellen ja kehuen vitsat vastaan. Viikon päästä, pääsisäisenä, voitte tulla hakemaan
Tyttö niiasi, poika pokkasi. Molemmat pyrähtivät pihalle. Kotiin kirmatessa tien liukkaus ja varovaisuus unohtuivat. Tyttö pyllähti pari kertaa pyllylleen. Se siististä pyhämekosta. Äiti mahtaa moittia, vaan suotta sitä suremaan, kun vahinko oli jo käynyt.
Kaunis kevätviikko kului ulkona leikkien ja pälvipaikkoja koluten. Kevät kerkisi jo pitkälle. Hanget hupenivat, pellot paljastuivat, jää järvessä vettyi ja tummui. Tiet olivat sulat, vaan vielä kuraiset, piennarojat pullollaan virtaavaa vettä. Isä teki lapsille pienet kaarnalaivat mastoineen ja tuohipurjeineen. Laivat viilettivät pitkin vuolasta piennarojan pintaa. Kisa oli kova. Kenen pursi ehättäisi ensimmäiseksi. Isä oli rakentanut myös rattaan ja asettanut veteen virran pyöritettäväksi. Kaarnalaivoja oli hauska uittaa myös tiehen uurretuissa puroissa ja katsoa, kuinka ne selvisivät kiemurtelevasta väylästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti