Antoiko emäntä ohjeita hoitamisesta? Jos antoi, ei korva kuullut eikä mieleen painunut. Tytön mielen täytti vain ajatus siitä, että kalkkunan poika oli hänen, että hän oli saanut oman lemmikin.
Tyttö kaivoi komerosta pienen pahvilaatikon ja asetti linnunpojan pohjalle. Hän ihasteli aikansa kalkkunan pojan touhuja laatikossa, kunnes muisti, että perunat piti laittaa kiehumaan ja kastike lämmittää valmiiksi, kun vanhemmat palaisivat kyläreissulta. Tyttö riensi keittiöön, kappasi vadin kaapista ja kiiruhti kellariin perunoita hakemaan. Hän ammensi vatiin vettä joesta ja pesi perunat töyräällä. Sitten tuli hellaan ja perunakattila tulelle. Myös kastikekattila piti kipaista kellarista liedelle lämpiämään.
Perunoiden ja kastikkeen kiehumista piti vahtia, etteivät ne kiehuisi yli. Liesi tulisi likaiseksi ja sitä oli vaikea siivota, oli äiti sanonut. Niinpä tyttö vahti lieden vieressä, kunnes perunat ja kastike alkoivat kiehua. Hän siirsi kattilat loitommalle kuumimmasta kohdasta ja vahti vielä hetken, etteivät ne kiehuisi liian lujaa. Puitakin piti vahtia, huolehtia, että tulipesässä oli koko ajan sopiva tuli ja tulenruokaa.
Sitten piti vielä kattaa pöytä ja laittaa kaikki valmiiksi ruokailua varten.
Kun tyttö oli saanut työt tehtyä, kolistelivat vanhemmat jo porstuassa. Käytiin syömään pöydän ääreen koko perhe. Isoveli puuttui. Ei ollut malttanut palata kalareissultaan.
Kun oli syöty, astiat korjattu pöydästä ja pesty, muisti tyttö kalkkunan poikasen.
Hän pyysi isää ja äitiä kanssaan katsomaan, mitä oli näiden poissa ollessa saanut.
Riemu ja ylpeys täytti rinnan, kun hän ohjasi vanhempiaan katsomaan aarrettaan.
Hän nosti pahvilaatikon vanhempiensa nähdä.
Kalkkunan poika makasi laaatikon pohjalla liikkumatta, Silmät olivat kiinni. Nukkuiko se?
Voi hyvänen aika! huudahti äiti. Sehän on kuollut!
Kuollut?! Sana kouraisi kuin kylmä käsi tytön sisintä. Miten se on mahdollista? Juurihan sen kantoi elävänä ja lämpimänä esiliinassaan kotiin. Vain hetki sitten laittoi laatikkoon ja ihasteli sen taapertelua laatikon pohjalla.
Silmät kohtasivat suurina ja kysyvinä isän ja äidin katseen.
Isä otti tytön syliinsä ja istahti sängyn laidalle.
Katsos, naapurin emäntä on antanut tämän sinulle liian varhain. Se olisi vielä tarvinnut emonsa lämpöä ja suojaa. Emon olisi pitänyt pitää sitä höyhenpeitteensä lämpimässä, sulattaa ravinto omassa kuvussaan ja syöttää sitten sulanut ruoka pienokaiselle. Ei poikasella ollut mitään mahdollisuuksia pärjätä ilman emoa.
Jatkuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti