Pääsiäinen jatkuu...

Huomenissa Olga ja Jussi tulivat kylään.  Lapset oli puettu pyhävaatteisiin.  Kahvipöytä oli koreana, sen seitsemän sorttia kahvileipää pöytään laitettuna.

Tyttö ei tahtonut tavata Olgaa ja Jussia.  Eilinen päivä painoi mieltä ja harmitti.  Hävetti, että oli hyvät kananmunat sillä lailla hävittänyt.  Kanoilla oli ollut kova työ niitä muniessa.

Vaikka tyttö vältteli kohtaamista, etsi äiti kotvan kuluttua hänet käsiinsä ja komensi olohuoneeseen.  Tyttö seurasi äitiä väkinäisesti ja tervehti niiaten.

Mihinkäs on hymy huulilta hävinnyt, kujeili Jussi.  Tyttö vilkaisi kiukkuisesti Jussia ja puraisi alahuultaan.  Kiusoittelee, mokoma.  Kuin ei tarpeeksi harmittaisi muutenkin.

Tulepas tänne, kuului komennus.  Ei auttanut kuin mennä.  Hymyä et kyllä saa, päätti tyttö.

Katsos! Me Olgan kanssa huomasimme, että virpomispalkasta oli yksi muna jäänyt panematta pussiin.  Miten lie unohtunut siinä tohinassa.  ajattelimme tuoda sen näin jälkikäteen, erikseen.

Ole hyvä, sanoi Jussi ja ojensi pussia tyttöä kohti.

Tyttö otti pussin vastaan, vaan ei muistanut niiata.

Kurkistapa, onko se vielä siellä tallella, kehotti Jussi.

Tyttö avasi pussin suun ja kurkisti sisälle.  Silmät laajenivat ymmyrkäisiksi ja katse kääntyi kummastuneena Jussiin.

No, mikäs kumma siellä nyt on, kummeksui Jussi ja kurkisti pussiin.  No, mutta! Liekö pääsisäispupu tehnyt taikojaan, kun munasta on noin kummallisen näköinen kehkeytynyt, huudahti Jussi.  Hän nosti munan pois pussista ja esitteli sitä muillekin.  Muna kimalteli hopean ja kullanvärisena ja sen pinnalla kiemurteli eri värisiä kirkkaita kuvioita.  Tyttö ei ollut tuollaista konsaan nähnyt.

Jussi työnsi kätensä pussiin ja nosti sieltä paperilappusen.  Pupu on kirjoittanut viestin mukaan, hän totesi ja työnsi lappusen tytön käteen.  Tyttö pyöritti papaerilappua hämmentyneenä kädessään, tuikkasi sen takaisin Jussin käteen ja tokaisi tuohtuneena.  En minä osaa lukea! Jospa minä luen, mitä pupu on paperiin kirjoittanut, sanoi Jussi.  Tyttö  ei sanonut mitään, mutta nyökkäsi huulet tiukasti yhteen puristettuina.

Jussi luki:

Pääsisäispupu tässä.
Kuulinpa kömmähdyksestä.
Virpomisesi oli palkan väärtti,
vitsasi vallan verraton.
En tahdo sun olevan onneton.
Siks annan ylimääräisen palkinnon.

Koska rikki meni erä aiempi,
tulee rikkoa myös tämä myöhempi.
Älä säilytä sitä
vaan aukaise.
Sen sisälle siis vilkaise.
Munan sisältä löytyy salaisuus.
Sulle seurannee siitä ilo uus.

Jussi laittoi pääsisäismunan tytön käteen ja kehotti poistamaan kiiltävän paperin päältä.  Tyttö irrotti paperin varoen.  Sisältä paljastui ruskea suklaamuna.  Katsopas!  Munan saa vielä halkaistua.  Saanko minä vähän auttaa, kysyi Jussi.  Tyttö ojensi munan Jussille ja tämä painoi saumakohdista peukaloillaan, kunnes puolikkaat ponnahtivat erilleen.  Jussi ojensi puolikkaat tytölle.  Toisen puolikkan sisällä kimalteli pieni sormus, kullan värinen ja siinä oli kirkas punainen kivi.

No! Nytpä minä kihlaankin tämän tytön omakseni tällä sormuksella, tokaisi Jussi, ja työnsi sormuksen tytön sormeen.

Etkä kihlaa! kivahti tyttö.  Sinulla on jo Olga.  Mutta mielihyvä kuumotti korvia ja poskipäitä.

Tyttö kappasi munanpuolikkaat ja tinapaperin käsiinsä ja pakeni ulos portaille.  Hän istahti, laittoi munanpuolikkaat ja tinapeperin syliinsä ja alkoi tarkkailla sormusta sormessaan.  Kivi sädehti purppuraisena auringon paisteessa ja kullan värinen sormusosa kimalteli.  Tytön elämän ensimmäinen koru!  Hyvä mieli pakahdutti.  Tuntui kuin sydän olisi juossut tuhatta ja sataa, vaikka jalat pysyivät paikoillaan.  Tyttö tahtoi pysyä paikoillaan.  Hän ei halunnut kuluttaa tunnetta juosten loppuun, vaan toivoi sen säilyvän sisällään.