Pääsiäinen jatkuu..

Äiti kaivoi kätköistään kreppipaperia ja höyheniä.  Oli vihreää ja punaista, sinistä ja keltaista sekä valkoista.

Vihreä kreppipaperi kiertyi pajunoksan ympärille peittämään punaruskeaa pintaa.  Valkoiset kissat jätettiin näkyviin.  Kierteiden poimuihin pujotetut värikkäät höyhenet erkanivat oksista kuin auenneet lehdet.  Äidin keltaisesta ja punaisesta kreppipaperista muovaamat kukat kiinnitettiin rullarihmalla ja kiinnityskohta naamioitiin vihreällä kreppipaperilla.  Jokaiselle virvottavalle taiteiltiin omanlaisensa vitsa.

Huomenissa tyttö virpoisi Olga-tädin ja isoveli Jussi-sedän.  Työtä tehtiin kärsivaällisesti ja taiten äidin avustaessa vieressä.  Jännityksestä hionneet sormenpäät värjäytyivät kreppipaperista punaisiksi, vihreiksi ja keltaisiksi.  Sakset suolsivat pitkiä suikaleita ja suut sulkeutuivat ja aukenivat työn tahdissa.  Kieli ahkeroi mukana huulia lipoen tai poskia pullistellen.  Keskittyminen oli käsin kosketeltavaa.

Kun vitsa vihdoin oli valmis, tytöllä oli kuuma ja posket punoittivat.

Mutta aikaansaannos oli kaunis - iloinen ja värikäs.  Vaikutelma höyhenenkevyt ja siro.  Tohtisiko siitä edes luopua.

Äiti otti virpomavitsan, kosketti sillä tyttöä olkapäältä toiselle ja lausui:

Virvon, varvon
tuoreeks, terveeks
tulevaks vuodeks
Sulle vitsa
mulle palkka

Äiti ojensi vitsan tytölle ja kehotti virpomaan veljen samalla tavalla.  Kumpikin vuorollaan opetteli lorun ulkoa.

Virpomavitsat nostettiin oven kamanalle odottamaan huomista.