Asemalla aukeni uusi näky. Takaraiteilla lastattiin tavaravaunuja. Hevoskyydillä oli tuotu viljasäkkejä ja tukkeja tavaravaunujen viereen. Miehet kuormasivat säkkejä tavaravaunun oviaukkoon. Ottivat kunnon otteen säkistä, kiepauttivat sen selkäänsä, kantoivat oviaukolle ja taitavasti pyöräyttivät säkin selästään vaunun permannolle. Toiset siirsivät säkit vaunun perälle kasoihin. Miehet olivat paidatta. Hiestä kostea iho kiilsi auringossa. Myös puutavaraa pakattiin vaunuihin. Kuusi- ja mäntypuun pihkan tuoksu sekoittui ratapöllien karpolitervan kirpeyteen. Osaa vaunuista purettiin osaa lastattiin. Kaikki tapahtui käsin, miesvoimalla.
Asemamiehet ajelivat resiinalla edestakaisin vaihdellen vaihteita ja kiinnitellen vaunuja veturiin ja toisiinsa. Varpuset pyrähtelivät parvina. Viljaa valui säkeistä ja matkustajat pudottivat eväitään. Oli varpusilla mistä ottaa. Riitaisia olivat siitä huolimatta ja hätyyttelivät toisiaan loitommalle. Oravat kisailivat asemapuiston männyissä ja pähkinähakki kaivoi sembramännyn
kävyistä siemeniä.
Vain yksi tavarajuna ohitti aseman vaunujonoa työläästi vetäen. Tyttö alkoi laskea, mutta vaunuja oli liian monta. Laskeminen loppui kymmeneen. Mitä sen jälkeen tuli, sitä ei tyttö vielä tiennyt.
Tyttö käveli kiireettömästi kaupalle päin. Poikkesi asemapuistoon. Poimi pari pudonnutta sembramännyn käpyä mukaansa ja alkoi kaivella suomujen välistä siemeniä. Käpyjen pihka teki sormet tahmeiksi, mutta siemenet maistuivat hyvälle.
Kaupan luona tien toisella puolella asuva täti tervehti tyttöä. Kauppiaan kummityttökö se siinä? Yksinkö ovat jättäneet sinut pärjäämään. Et tahtoisi tulla käymään. Tarjoaisin tuoretta ruisleipää, uunilämmintä. Ruisleivän tuoksu tuntui ilmassa. Jäätelö ei nälkää pitänyt, eivätkä sembran siemenet ja syömisestä oli jo aikaa. Tyttö pyrähti portista sisään. Koko talo tuoksui ruisleivältä. Isoja, pulleita limppuja lepäsi leivinliinan alla useita. Täti otti yhden ja viilsi veitsellä kannikkapalasen .
Veti reilun siivun voita päälle ja tarjosi tytön käteen. Voi suli vielä lämpimällä leivällä, imeytyi kannikkaan ja valui tytön sormia pitkin. Tyttö haukkasi. Oli suuri ero vastapaistetun ja jo päiviä vanhan ruisleivän välillä. Enimmäkseen tyttö söi vanhaa leipää. Vastapaistettu oli harvinaista herkkua, sillä äiti ei leiponut kotona leipää. Syötyä tytön olisi tehnyt mieli lisää, vaan ei tohtinut pyytää eikä täti tarjonnut. Tyttö nuoli voit pois sormistaan ja kämmenistään ja täti pyyhki kädet kosteaan pyyhkeeseen. Täti jutteli tytölle niitä näitä touhutessaan. Tyttö kuunteli kummemmin tädin juttuja miettimättä, mutta kun täti mainitsi mustalaiset, tyttö terästyi . Alkavat mustalaiset leiriytyä aseman kupeeseen, salmen rannalle, totesi täti. Tahtoisit varmaan mennä katsomaan. Tyttöä ei tarvinnut kahdesti kehottaa. Tule toistekin, huuteli täti perästä.
Kahta järveä yhdisti kapea salmi. Salmen yli vei sekä rautatie että maantie. Teiden väliin, ennen asemapihaa jäi kaistale, jolle mustalaiset alkoivat kokoontua. Heitä saapui yhä lisää hevosineen ja kieseineen sekä hevosten perässä vedettävine asuntovaunuineen.
Asuntovaunut sijoitettiin ympyrään leirin ympärille. Keskelle leiriä kasattiin iso nuotio ja reunoille pienempiä. Mustalaisnaiset pesivät pyykkiä rannassa ja lapset kirmailivat leirissä ympäriinsä. Nuotiotulet nousivat, padat pantiin tulille ja joukko rauhoittui syömään. Vatsa muistutti murahtaen myös tyttöä nälästä. Varmaan kummitädillä oli jo ruoka valmiina.
Myös pojat olivat palanneet retkiltään ja päästiin syömään. Pojat olivat tohkeissaan mustalaisten tulosta. Kärttivät lupaa mennä illalla ulos. Sedällä ja tädillä oli menoa alkuillasta. Lupa heltisi vain sillä ehdolla, että tyttö tulisi poikien mukaan.
Muistattekin pitää tytöstä huolta, ettei joudu hukkaan. Vievät vielä mustalaiset mukanaan, kun on valmiiksi noin tumma.
Tyttö oli tumma. Iho oli auringon ruskettama, oikeammin tummaksi paahtama. Tukka oli tumma ja silmät ruskeat. Ei tyttö mustalaislapsista paljon eronnut. Vaatteet olivat siistimmät. Moni mustalaislapsi juoksi pelkästään paitasillaan. Tytöllä oli sentään mekko ja essu, vaikkei kesällä kenkiä käyttänytkään, vaan varpaisillaan vipelsi.
Kummisetä naurahti puheensa päälle. Sanat sattuivat tytön korviin. Aikuiset joskus lapsia toruessaan sanoivat, että ellei tottele, ukkomustalainen tulee ja vie mennessään. Olikohan tyttö ollut kyllin kiltti? Tohtisiko mustalaisia lähestyä lainkaan.
Kun pojat pyhästi lupasivat pitää huolta, uskalsi tyttö ulos näiden mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti