perjantai 11. tammikuuta 2013

Koska olen huono kirjoittamaan käsitöistäni -  mielestäni kuvat puhukoot puolestaan  - ajattelin kirjoitella pienistä ja suuremmistakin unelmistani - toteutneista ja totetumattomista.

Mainitsin jo siitä, että käymme mökillä saunomassa.  Mökki on ollut unelmani jo lapsuudesta.  Seuraava kirjoitelmani on yksi vuosien kultaama lapsuuden kokemukseni, johon unelmani perustuu.

Kutsu oli käynyt mökille, saareen.

Eväskorit oli varustettu valmiiksi ja oven pielessä odotteli kasa räsymattoja.  Mattopyykille oli aikomus muun mökkeilyn ohessa.

Soukka, savolaismallinen puuvene vartoi valkamassa.  Siihen ahtautui neljä aikuista ja viisi lasta.  Kun mukaan mahdutettiin vielä eväskorit, pestävät räsymatot ja kalavehkeet, oli vene laitoja myöten lastissa ja ui syvällä.

Soutumatkaa mökille kertyi pari kilometriä. Isä ja setä - veljekset - asettuivat airoihin, täti perää pitämään ja äiti kokkaan pienempien lasten kera.  Isommat lapset löysivät paikkansa veneen pohjalta, räsymattojen päältä.
Airot upposivat veteen ja miehet alkoivat soutaa pitkin, voimakkain vedoin.  Vene irtosi valkamasta, kokka kääntyi kohti ulappaa.

Tuuli tuskin ollenkaan.  Vain pienet kareet rikkoivat veden pintaa.  Auringon kilo säkenöi kareissa häikäisten silmiä.  Pääskyset kisailivat korkealla järven yläpuolella piirtyen vasten pilvetöntä taivaan kantta.  Vesi järvessä oli niin kirkasta, että pohja näkyi.  Lapset kurkistelivat laitojen yli tähyillen pohjakasvillisuutta ja mahdollisia kaloja.  Lokit kirkuivat horisontissa kaarrellen.  Käytiin kohti keskipäivää.

Miehet olivat solmineet nenäliinojensa kuhunkin kulmaan solmun ja pistäneet nenäliinat päähänsä ajamaan hikinauhan ja auringonsuojan virkaa.  Paidat oli päältä riisuttu ja housun puntut kääritty rullalle polviin saakka.  Jalat olivat paljaina, sukitta ja kengittä.  Kuulumiset vaihdettiin soutamisen lomassa ja nauru sekoittui airojen ääniin.

Lapset olivat vaiti.  Vanhempien keskustelua ei tohtinut häiritä liiallisella äänen pidolla.  Ippaakaan, sedän ja tädin tyttöä, ei oltu tavattu aikoihin.  Vähän vierastutti.  Veisi aikansa, ennen kuin juttu serkun kanssa juontuisi ja kainous kaikkoaisi.  Kunhan päästäisiin mökille, kyllä siellä vielä ehtisi.  Ippa oli isoveljen ikäinen. Kiinnostuisiko edes pikkutyttöjen seurasta.

Kotvan soudettua saatiin mökkisaari näkyviin.  Pieni saari kohosi järvestä nyppylänä.  Laituri työntyi rantasaunan kupeesta kohti ulappaa.  Mökin edusta oli paljasta, sileää kalliota.  Punainen mökki kökötti saaren korkeimmalla kohdalla taustanaan metsikkö.  Piha antoi etelään ja oli aurinkoinan aina iltamyöhään.

Kokka käännettiin kohti saarta ja kohta karahti vene rantakiville asettuessaan laiturin kylkeen.  Miehet kytkivät veneen ja nostivat lapset laiturille.  Vanhempien jäädessä purkamaan venettä lapset kirmasivat kallioille.  Sileät, laakeat, auringon paahtamat kalliot melkein polttelivat paljaita varpaita.  Vähäinen kasvillisuus kallion koloissa oli  paahteessa kärventynyt karrelle.  Liiat vaatteet lennähtivät levälleen kallioille ja lapset juoksivat matalaan poukamaan polskuttelemaan kukin taitonsa mukaan.

Purettuaan ja järjesteltyään tavaransa vanhemmat viittoivat lapset välipalalle.  Vatsat täyttyivät karjalanpiirakoista, maidosta ja munavoista.

Syötyä miehet lähtivät virittelemään verkkoja.  Myöhemmin oli määrä mato-ongilla narrailla särkiä ja ahvenia.  Naisia odotti mattopyykki.  Ippa ja isoveli tahtoivat miesten mukaan.

Matot kasteltiin läpimäriksi rantavedessä ja kiskottiin ja leviteltiin laakeille kallioille.  Vettä varattiin vielä ämpäreihin.  Mäntysuopaa maton pintaan ja juuriharjat heilumaan.  Valkoinen vaahto valtasi maton, mutta kun kädellä poisti pintaa, raidat paljastuivat ja voi arvioida, oliko matto puhdistunut.  Välillä viskattin vettä ämpäristä.  Tytöt touhusivat mukana naisten harjoja väistellen.  Mattojen tomuntuoksu muuttui mäntysuopaiseksi.

Kun matot oli kuurattu, ne raahattiin veteen.  Niitä huljuteltiin vedessä , tallottiin pohjakallioita vasten ja huljuteltiin taas. Lopuksi ne kiskottiin kallioille, taiteltiin kokoon ja tallottiin jaloilla, jotta liika vesi valuisi pois. Kun matoista ei enää vettä irronnut, ne nostettiin laiturin kaiteelle kuivumaan.

Verkot oli vedetty kallioisen luodon kupeeseen.  Jo istuivat miehet veneessä kohot kareissa keikkuen, isoveli ja Ippa rantakivillä vapojansa vahtien.  Järvi alkoi tyyntyä ja maisema muuttua autereiseksi.

Ahven oli syönyt sen verran, että saatiin laitettua rantakalaa.  Rautapata tuikattiin tulille kalliolle, kivien päälle. Pohjalle tilkka vettä, lohkottuja, kuorittuja perunoita ja sipulia.  Keiton kotvan kiehuttua lisättiin siivotut, suolatut ahvenet ja päällimmäiseksi paljon voita.  Soppa sai hautua hiljalleen.

Lautasellin rantakalaa, pala ruisleipää, päällä paksu kerros voita.  Ruoka oli hyvää, vaan hidasta syödä, sillä ahvenissa oli ruodot tallella.  Siivota sai ja tarkkaan.  Ei tohtinut sellaisenaan syödä.  Ajatuskin kurkkuun kiinnittyneestä kalanruodsta oli kauhistus.  Vanhempien vakuuttelu, että ruodon saisi irtoamaan haukkaamalla palan ruisleipää ei auttanut.  Parasta vain olla tarkkana.

Päivä oli ehtinyt pitkälle.  Miehet, isoveli ja Ippa lähtivät lämmittämään saunaa ja varustamaan vastaksia.  Korjattuaan ruoat ja pestyään astiat rannassa naiset ryhtyivät rakentamaan siskon petiä lapsille mökin tuvan lattialle. Vanhemmat nukkuisivat omissa huoneissaan.

Saunottua ja uitua viritettiin valkea uudelleen kivien koloon ja istuttiin iltaa makkaraa tikun nokassa nuokuttaen ja monia mukavia muistellen.  Oranssinen aurinko sinkoili viime säteitään horisontista.  Järven pinta oli peilityyni.  Savu sai pidettyä hyttyset vain vaivoin loitolla ja pian oli pakko siirtyä sisälle, suojaan niiden hyökkäyksiltä.

Lapset kömpivät kukin vuorollaan siskon petiin.  Pienimmät ehättivät jo unten maille.  Muut makasivat valveilla kuunnellen vanhempien jutustelua pöydän ääressä, öljylampun hämärässä.  Kesken kaiken isoveli pomppasi pystyyn, käveli kädet ojossa kohtaan, jossa Ippa nukkui ja sukelsi tämän viereen.

Vanhemmat hämmästyivät ja vielä valveilla olevat lapsetkin pomppasivat pystyyn kuin paremmin nähdäkseen, mitä oli tapahtunut. Vanhemmat, ensi-ihmetyksestään toettuaan, kyseilvät isoveljeltä, mitä tämä tempullaan tarkoitti, vaan jäivät vastausta vaille.  Isoveli oli täydessä unessa nukkumatin mailla. Lapset asettuivat takaisin makuulle.  Aikuisten iloinen puheensorina tuntui kuuluvan yhä kauempaa.  Silmät painuivat kiinni.  Uni voitti väsyneen.

Aamulla aikuiset eivät malttaneet olla kiusoittelematta isoveljeä.  Isoveli oli tuohtunut, kiisti  eikä muistanut asiasta mitään.  Ipan vierestä hän oli kuitenkin aamulla herännyt.  Tokko vanhemmat olivat häntä siihen tuoneet.  Veljeä sen verran harmitti, ettei hän hakeutunut enää Ipan seuraan.

Aamupäivä kului lapsilta uidessa, onkiessa ja muuten vain lleikkiessä, kunnes puolilta päivin, vanhempien jo vietyä tavarat veneeseen, oli aika lähteä paluumatkalle.  Matot olivat taas pakattuina veneen pohjalle.  Ne olivat enää hieman nihkeät ja niiden päällä saatoi hyvin istua.  Miehet olivat kokeneet verkot.  Saalista oli saatu ja ämpärit ahdettu täyteen kalaa.  Kalat oli suomustettu ja sisälmylset poistettu.  Perkuujätteet heitetty kallion koloon.  Kohta kaarteli paikalle lokkilauma ja puhdisti paikan viimeistä evää myöten.  Särjet kannettin kotiin kissakaloiksi.

Päivä porotti helteisenä.  Äiti veti paitaa pienempien päälle.  Olkapäät alkoivat jo punottaa.  Vesi vielä voimisti auringon sätteilyä.

Keskustelu ei enää kirvonnut eilisen tapaan.  Puhumiset oli puhuttu, sanottavat sanottu.  Vanhemmat vaikuttivat voipuneilta ja väsyneiltä.  Tunnelma veneessä oli kuitenkin tyytyväinen ja leppoisa.  Isoveli istui keskituhdon  toisella puolella, erillään Ipasta.  Katse kiertyi kuitenkin vaivihkaa katsomaan Ippaa palatakseen kerkeästi tutkimaan järven pohjaa.

Isoveli oli ihastunut.






1 kommentti:

  1. Kiva kertomus. Melkein sai olla itse mukana. Sinulla on muutenkin kiva blogi ja "eksyin" tänne etsiskellessäni barbiejuttuja... itsekin niitä harrastan. Ihania barbien vaatteita olet tehnyt.

    VastaaPoista