Aikuiselle asia ei olisi edellyttänyt suurempaa selvittelyä. Katse kauemmaksi olisi kertonut pelto-ojan laskevan suurempaan laskuojaan ja laskuojan läheiseen järveen. Kolmevuotiaalle, polvenkorkuiselle, maailma avautuu ja hahmottuu tyystin toisin. Katse ei kauas kanna, nyppylä on mäki ja kivi lohkare.
Virtauma joessa kahlitsi mielen. Ympåröivä luonto kukkineen, marjoineen ja ötököineen väistyi - oli vain virtaava vesi. Vesi juoksutti tyttöä tahdissaan laskuojalle saakka. Pelto-ojan virtaava noro sukelsi suuren laskuojan vuolauteen. Vesi velloi voimakkaana ojassa, viehätti ja hirvitti tyttöä.
Tuolla ylitti laskuojan puinen silta, joka oli kyhätty lähinnä karjaa ja hevosia varten. Pieni pyrähdys ja kohta tyttö istahti sillalle puuskuttamaan. Jalat roikkuivat reunan yli ja melkein viistivät vuolasta vettä. Kun nilkan oikaisi, kengän kärki kosketti veden pintaa. Jalkoja heilutellessa lakeerikenkien kärjistä pirskahteli vesipisaroita ympäriinsä. Auringonpaiste pisti pisarat välkehtimään kristallinkirkkaina. Jalat vatvoivat vettä ja maisema peittyi pisarasateeseen. Tyttö nauroi, hihkui ja riehaantui riemusta. Jalat jauhoivat vettä vimmatusti. Yhtäkkiä toinen lakeerikenkä kirposi jalasta, lensi kaaressa ilman halki, laskeutui laineille ja viiletti vinhasti pois tytön ulottuvilta. Jalat lakkasivat survomasta. Ne roikkuivat velttoina veden yläpuolella. Tyttö katseli kaikkoavaa kenkää, joka aikansa aallon harjalla ratsastettuaan sukelsi syvyyksiin. Riemu riistäytyi tytöstä kengän myötä. Hän katseli toista jäljellä olevaa lakeerikenkää. Kuinka orvolta ja yksinäiseltä se näyttikään ilman kumppaniaan. Kuinka onnellinen tyttö olikaan ollut aamulla saadessaan lakeerikengät jalkaansa. Nyt oli toinen niistä syöksynyt syöveriin tytön tavoittamattomiin, toinen roikkui maalitäpläisenä ja surkeana vettä viistäen tytön jalassa. Tyttö nosti jalat sillalle, otti toisenkin kengän jalastaan ja pudotti sen virran vietäväksi. Kenkä keinui ja kierähteli laineilla aikansa, kunnes kiepsahti ympäri ja vaipui veden alle. Tyttö huokaisi. Ainakin olivat yhdessä. Sukkajalassa tyttö jatkoi matkaa.
Sänki pellossa pisteli jalkapohjaa ja pakotti astelemaan varoen. Sukat mustuivat mullasta. Tyttö riisui sukat ja sujautti essun taskuun. Oli pakko viilettää paljain varpain sänkipellon poikki. Hiekkatielle päästyä piti varoa astumasta kivien päälle.
Nälkä kurni vatsassa. Ei hellittänyt, vaikka tyttö tyhjensi mansikat heinästä vatsaansa.
Mieleen ei juolahtanut enää mitään hauskaa. Parasta siis palata kotiin ja ottaa vastaan mitä tuleman piti. Ainakin saisi syödäksensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti