maanantai 21. tammikuuta 2013

Tämä asu on tehty Harmaasta satiinisesta ylijäämätilkusta ja vanhasta naisten paitapuserosta.  Koristeltu pitsillä ja koneella tikatuilla koruompeleilla.

Hattu on muokattu vanhasta huopahatusta.  Somistettu tyllillä.
Kertomus jatkuu.....

Talo oli rakennettu ylärinteeseen niin, että maahan oli jouduttu tekemään leikkaus kellarikerroksen tiloja varten.  Talon ikkunoista avautui näkymä kylän yli kaukana siintävälle järvelle saakka.

Täti kattoi kesäisin kahvi- tai ruokapöydän  isolle lasikuistille.  Ikkunoista avautui huikaiseva näkymä kauas järvelle.

Täti oli alkujaan venäläinen.  Vanhemmat olivat vallankumouksen tuoksinoissa paenneet Suomeen.  Täti oli tuolloin vielä lapsi.  Venäläisyys näkyi sisustuksessa.  Tavaraa oli paljon.  Koriste-esineitä joka puolella ja verhot kehystivät ikkunoita runsain poimutuksin.Oli hauska istua olohuoneessa ja katsella kaikkia kummallisia, koristeellisia esineitä pöydillä, hyllyillä ja takanreunuksella. Kotona ei ollut koriste-esineitä esillä. Jos olisi ollut, olisivatkohan säilyneet ehjinä monilapsisen perheen tuoksinassa.

Pihalla oli riippukeinu.  Setä  loikoili siinä kesäpäivisin ja lueskeli lehtiä tai kirjaa.  Varsin usein kirja tai lehti toimitti vain auringon suojan virkaa. Setä torkkui keinussaan.

Riippukeinu kiinnosti kovasti. Ulos piti livistää heti, kun tilanne salli.  Harmikseen tyttö huomasi isoveljen ehtineen ensin.  Tämä köllötteli keinussa tyytyväisenä eikä olisi siitä kiusallaankaan poistunut, ellei sedän ja tädin poika olisi houkutellut  katsomaan naapurin hankkimaa uutta moottoripyörää.

Moottoripyörä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.  Heti isoveljen poistuttua tyttö kipaisi keinun ääreen ja kapusi vaivalloisesti siihen.  Pääsy ei ollut  yksinkertaista.  Keinu ei tahtonut pysyä paikallaan ja pyöräytti helposti pyrkijän pois kyydistään.

Lopulta tyttö sai kavutuksi keinuun ja asettautui tukevasti loikoilemaan.  Aurinko sirotteli säteitään puiden lehvästön lomasta, ei kuitenkaan niin, että silmiä olisi pahasti häikäissyt.  Saattoi tiirailla taivaalle ja katsella poutapilvien kulkua pitkin taivaan kantta.

Pilvien katselu oli kivaa.  Alemmat  kulkivat kiireisemmin kuin yläilmoissa olevat.  Muoto vaihteli.  Muistuttiko pilvi jotakin esinettä tai eläintä? Monta hahmoa erottui joukosta, kunhan antoi mielikuvitukselle tilaa.

Tasainen keinunta alkoi raukaista. Silmät ummessa   tyttö alkoi haaveilla.  Minkälaista olisi liitää pilvien lailla, ilman halki, kauas kauas maailman ääriin.  Mitä sieltä löytyisi?  Seikkailuja, aarteita, rikkauksia?!!  Kerrottiin, että sateenkaaren päähän oli kätketty kulta-aarre.  Löytyisikö sateenkaaren pää.  Sateenkaaret, joita tyttö oli nähnyt, eivät olleet päättyneet hänen kohdalleen, vaan kaikonneet kauas metsän reunan taa.

Tyttö nukahti keinuun.  Havahtui vasta, kun äiti tuli herättelemään.  Oli aika lähteä kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti