keskiviikko 23. tammikuuta 2013

 Leninki on ommeltu vanhoista tuulipuvun housuista, somistettu valkoisin varsipistoin ja pienin satiinirusetein.
Hattu virkattu.
Kertomus jatkuu ..

Maasta noukkimansa karahkan avulla tyttö taivutteli nokkoset loitommalle ja sai purkit ulottuvilleen.  Aamuauringon valo siivilöityi kuusikon läpi.  Valon ja varjon leikki muovasi vaihtuvia kuvioita harmaaseen, rakoilleeseen lautaseinään.  Lantakärpäsiä surisi ympärillä.  Ausingon lämpö ei ollut niitä vielä kunnolla tavoittanut ja vasta muutama aloitteli aamunkoitteessa päiväänsä.

Tyttö tarttui peukalo-etusormiotteella sutiin, kohotti sen varovasti tärpättipurkin yläpuolelle ja jäi kuuntelemaan valunnan synnyttämää lorinaa sudin luovuttaessa liian nesteen takaisin purkkiin.  Valuminen vaihtui tippumiseksi, ensin tiheäksi, sitten harvenevaksi.  Mielenkinto taantui tippumisen tahtiin.  Suti roikkui sormien välissä.  Pistäisikö takaisin purkkiin, vai mitä tekisi?  Suti heilahti kärsimättömästi sormien välissä lennättäen roiskeet harmaaseen lautaseinään.  Valju sammalenvihreä sointui harmaaseen ja viehätti tytön silmää.  Tyttö pyyhkäisi sudilla seinää.  Syntyi vihreä kaari ja kaaren alapuolelle valumajälkiä, jotka harmaantunut lauta muovasi näköisikseen imiessään ainetta huokosiinsa ja valuttaessaan pitkin syitä.

Tyttö kuljetti sivellintä pitkin pintaa.  Siveltimestä loppui väri. Mielenkiinto siirtyi maalipurkkiin. Oksantyngällä kannen sai kammettua auki.  Eihän tuo kunnolla kiinni ollutkaan.  Purkin pohjalla pilkotti sammalenvihreys.  Maalin voimakas tuoksu tunki sieraimiin.  Tyttö sovitti sudin maalipurkkiin ja nosti varoen ulos. Maali ei karannut sudista tärpätin tavoin, vaan viipyi siinä viivytellen.  Aika ja paikka katosivat.  Oli vain väri. sivellin ja tyttö.

Vasta maalipurkin tyhjennyttyä ympäröivä todellisuus tavoitti tytön.  Hän asetti siveltimen takaisin tärpättipurkkiin ja ryhtyi arvioimaan aikaansaannostaan.  Ympäröivä luonto toisaalta häivytti vihertyneen seinän itseensä, toisaalta sen väri korostui kuusten, saniaisten ja muun aluskasvillisuuden vihreyden rinnalla.  Tyttö oli tyytyväinen.

Katse osui lakeerikenkiin.  Ne olivat maaliroiskeiden vihreiksi tåplittämät.  Entä essu? Tyttö oli huomaamattaan pyyhkinyt maalin tuhrimat sormensa tuon tuosta essuun.  Jälki oli sen näköinen.  Mielihyvä ja pulppuava ilo pakenivat rinnasta. Tilalle tuli ahdistus.  Miten moittisi äiti, kuinka kurittaisi isä?

Jatkuu .......

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti