Tähän asuun olen käyttänyt kullanväristä vuorisilkkiä, kullanväristä verkkokangasta, joka oli jäänyt yli askarrelluista hääkutsukorteista, Tiimarin kultanauhaa ja kullanväristä hapsunauhaa.

Uusi kertomus

Maalipurkki kökötti unohdettuna huussin kupeessa kaverinaan tärpättipurkkiin upotettu suti.  Purkin kyljessä muutama sammalenvihreä raita kieli sisällöstä.
Myös lasipurkin tärpätti oli sudista liuenneen maalin viheriöimä, tosin sävyltään vaaleampi ja valjumpi.

Kauanko olivat purkit huussin harmaata seinää vasten lojuneet, sitä ei tarina kerro, eikä aikuinen niihin olisi kiinnittänyt edes suuremmin huomiota.  Niin hyvin sammalenvihreys maastoutui huussia ympäröivän kuusikon, saniaisten ja muun aluskasvillisuuden vehreyteen.

Tytön tyllerö, jolle maailma aukeni aamu aamun jälkeen uutena ja ihmeellisenä, huomasi purkit kolutessaan pihamaan laitamia.

Murheet eivät pienokaisen hartioita vielä painaneet, mutta tämä aamu aukeni mieluisampana muita.  Tyttö taapersi varpaitaan vilkuillen - ei oikeastaan varpaitaan, vaan niitä, mitkä olivat varpaitten peittona.  Jaloissa kiilsivät mustat lakeerikengät.  Kärjet olivat kauniin pyöreät ja nilkkaa ympäröi nepparilla kiinnitetty remmi.  Kenkien tumma kiilto korostui valkoisia nilkkasukkia vasten.  Äiti oli sanonut, että kengät otetaan arkikäyttöön, koska kohta ne eivät enää mahdu jalkaan ja jäävät suotta pitämättä.  Oli juhlallinen olo.  Kauniiden, kiiltävien kenkien lisäksi tytöllä oli päällään juuri puetut puhdas mekko ja mekon suojana essu, kuten siihen aikaan tytöillä tapasi olla.  Tytöstä essu oli mieluinen, sillä siinä oli rimpsut helmassa ja olkapäillä. Tässä essussa tyttö koki olevansa sievä.  Ei häntä kukaan ollut kauniiksi kehunut -  ei vanhempien aika riittänyt huomaamaan häntä sillä tavalla, mutta jotenkin hän sisimmässään tiesi olevansa siinä essussa sievä.

Johtuiko siitä, että lakeerikenkien hohde imi huomion kohti maanpintaa eikä, kuten useimmiten kohti korkeuksia pohtimaan pilvien muotoja ja pääskysten tapaa sujahtaa ilmojen halki ja osua tarkalleen räystään alle rakennetun pesäaukon suulle poikasiaan ruokkimaan, että tyttö havahtuen huomasi huussin seinustalle unohtuneet purkit.

Mielenkiinto heräsi.  Tällaisia ei ollut ennen vastaan tullut.  Tyttö raivasi tiensä varoen seinustalle.  Nokkoset viihtyivät huussia ympäröivässä vahvassa maassa ja niitä tyttö oli oppinut varomaan.  Nokkosen kosketuksen aiheuttama kihelmöinti ja kirvely oli tuoreena muistissa.  Pieni pää ei voinut ymmärtää, minkä takia maailmassa piti olla nokkosia, käärmeitä tai ampiaisia, puhumattakaan hyttysistä.  Kaikista niistä oli vain riesaa ja rasitusta, varsinkin hyttysistä, joita tuntui olevan kesällä aina ja kaikkialla.  Ne inisivät inhottavasti korvan juuressa, ehättivät pistämään ja imemään verta.  Sen seurauksena iho pullisteli paukamoilla ja kutinaa kesti päivätolkulla.  Joskus iho rikkoutui raapiessa ja ruvet olivat riesana.