----------------
Isoäiti touhusi nurmikolle aseteltujen puutarhakalusteiden ympärillä, Keskellä pöytää, pitsireunuksisen, kukkakuvioin kirjaillun liinan päällä oli maljakollinen puutarhasta kerättyjä kukkia. Kahvipannu odotti pöydällä pannumyssyn uumeniiin upotettuna. Kahvileipänä kuivakakkua ja pikkuleipää.
Lapsille oli omat eväät lasiverannalla, erillään aikuisten kattauksesta. Kukkurainen kasa lättyjä ja kannullinen raparperimehua. Isoäiti oli täyttänyt mukit mehulla, asetellut räiskäleet lautasille ja ripotellut sokeria päälle. Kahdesti ei tarvinnut käskeä. Lapset etsiytyivät paikoilleen pöydän ääreen ja alkoivat hiljaisuuden vallitessa syödä. Pöydässä piti olla hiljaa. Piti myös muistaa kiittää, niiaten ja pokaten, kun poistui pöydästä.
Mutta nyt keskityttiin antimiin. Raparperimehu
oli kellarikylmää ja kirpeän makeaa, letut voissa
pitsireunaisiksi paistettuja, lämpimiä, niin että päälle
siroteltu sokeri osin suli ohukaisten pintaan.
Parempaa kestitystä saattoi tuskin toivoa. Taivaallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti