Kukkaloistoa yläpihalla.

    Samaa kukkaloistoa hiukan eri kulmasta.  Kukkapenkki on reynustettu maahan upotetuilla luonnonkivillä.

   
   Saunan terassilla on pieni kesäkeittiö.  Grillaaminen ja loimulohi onnistuvat mainiosti.

Loppukesän kukkaloistoa.  Tämä on näkymä, kun nousen rannalta/rantasaunalta päämökille.

Tässä näkyy yksi kesän urakoistani - rakensin luonnonkivipolun kellarille.

Minulla oli ensimmäistä kesää kasvimaa.  Yritin kasvattaa hernettä, porkkanaa, sipulia, salaattia. tilliä ja retiisiä sekä ruusupapuja.  Kaksisesti en pääse taitojani kehumaan.  Kokemusta tuli enemmän kuin satoa.  Herneet ja porkkanat onnistuivat, samoin ruusupavut.  Salaatista tuli kitkerää, pienet madot söivät retiisini, samoin sipulini.  Hauska oli kuitenkin kykkiä penkkien seassa rikkaruohoja nyppien  Taustalla näkyvät vuosi sykksyllä rakennetut kompostorit.  Kunhan pääsen parantamaan maata kompostimullalla, olettaisin satojenkin paranevan.

Koko kasvimaa-aluetta reunustaa taustalla näkyvä luonnonkivimuuri.  Muuri rakennettiin jo vuosi sitten.  Kesti hyvin talven koettelemukset - pysyi kuosissaan - ei routa runnonut lainkaan.

Ihana kesä takana, kohta kaunis syksykin, joten olen jälleen täällä.  Aivan ensimmäiseksi haluan tuoda terveiset mökiltä, missä olemme viettäneet monta monituista ihanaa hetkeä kesän mittaan.  Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten.......

 Kukkaketo on loistossaan juhannukselta heinäkuun puoliväliin.  Sen jälkeen niitän sen ja nautimme nurmikosta.

Istun päämökin portailla ja nautin järvimeisemasta.

Näkymä saunan terassilta rantaan ja laiturille.

Hei!

Kiitän kaikkia blogiani seuranneita.  Keitä sitten olettekin.  Kevät kolkuttelee ovella ja mielenkiintoni karkailee pihoille ja luontoon.  Aikani ei tällä hetkellä taida riittää tiiviiseen blogin päivittämiseen.

Toivotan kaikille hyvää kevättä ja kesää.  Palataan syksyllä asiaan, mikäli olette vielä kiinnostuneita.

Talvista tarinaa

Tuuli tuiversi järven selkää,

pöllytti lunta pyryksi ilmaan

Kieputti ylös, pyöritti alas,

kiritti kiivaasti pitkin pintaa

Nietosti tuonne, kinosti tänne,

 peitti polut ja kolatut väylät

Kipusi rinnettä mökille,

täytti terassin lumella

Iski osan ikkunoihin

 loput nurkille nakkasi.

Talon taakse pyörteet pisti

Tyttö seisoi pihalla

Kahareisin, kädet sivulla

Syli avoinna tuulen tulla

Pyry poskesta puraisi

Tuisku tarrasi silmäripsiin

Puski puhuri kunnolla

Tarttui kiinni tamineista

Koki kaataa pienen tytön

Voittaa vastaanpanijan

Tyttö puski päin puhuria

Viimaa voimalla vastusti

Tuulen kanssa tappeli

Kunnes käännähti ympäri

Tuuli tyrkki tyttöä

Puhurina pukkasi

Viimana viskasi

Pihan poikki juoksutti

Melkein lentoon lähetti

Muksahti muksu mahalleen

Kääntyi siitä selälleen

Ei tarttunut tuuli vaatteeseen

Yli kiisi kiireineen

Jäi tyttö rauhassa aloilleen

Maassa maaten  ihaili

Kun pyry maisemaa muovasi

Kuuset peitti vaippaan valkoiseen

Koivut puki asuun pitsiseen

katolle kinosti pyry hyppyrin

Tyttö  sai aikaan lumienkelin

Niin hyvä oli maassa loikoilla

Ei tuuli tuntunut ollenkaan

Katse kiertyi ikkunaan - huomasi

Mummi lämpimin silmin seurasi

Sitten havahtui mietteistään

Teki mieli sisälle lämpimään

Tyttö syvään huokaisi,

Oli hyvä olla

Sisällä oottivat

Mummi

Lämmin mehu

Ja kanelipulla

Ja kanelipulla

Sukuun tulee uusi koiranpentu

Kolme vuotta on tuosta tapahtumasta.

Olemme matkalla katsomaan uutta koiralasta.

Pepi mukana meillä matkustaa.

Uuteen tulokkaaseen se myös tutustua saa.

Dopi  - pieni, ruskea pallero,

niin söpö ja hellyttävä on. 

Koko poppoo sitä ihailee,

vuorollansa sylissään pitelee.

Pepi, missä oot, tulehan katsomaan,

kuinka suloinen pentu on kerrassaan.

Pepi puuttuu joukosta, saavu ei,

mikä pannahinen sen pois nyt vei.

Jo keksii katse, missä Pepi on,

vaan miksi on olemus onneton.

Pepi makaa olohuoneen nurkassa.

Pää roikkuu tassujen välissä,

kuono nurkkaa kohti tuijottaa

korvat valuvat pitkin lattiaa.

Häntä roikkuu velttona alhaalla. 

Koko olemuksellaan viestittää,

ei ole mulla yhtään ystävää.

Kaikki minulle tärkeät ihmiset

ovat koiranpentuun hurahtaneet.

Minut  unohtaneet ovat kokonaan,

kaikki syy on minulla loukkaantua.

Ei ole herkkuja tarjottu,

ei vatsasta, korvan takaa rapsutettu,

ei leikin leikkiä leikitty. 

Vähemmästäkin

saa herkkä koira hepulin. 

Kun ette mua huomaa,

en minäkään

mokomasta pennusta välitä.

Lähdetään pois viivytyksettä

En tahdo seurata mokomaa hyysäystä.

Voi hyvänen aika, havahtuu miniä,

eikö kukaan ole huomannut Pepiä.

Pepi vilkaisee paheksuvasti,

kääntää kuononsa nurkkaa kohti..

Vaikka miniä miten mairea ois,

Pepi loukkaantuneena kääntyy pois.

Koko illan saa miniä hyvittää

ja herkkuja Pepille syöttää.

Pikkuhiljaa  jo Pepikin yrittää

anteeks´antaa ja asemaansa luottaa.

anteeks´antaa ja asemaansa luottaa.

Tessu jatkuu...

Mies suostui, tilasi kaivurin, 

minä miniälle soitin ja lupasin.

Tessu valkeaan lakanaan käärittiin 

ja pahvilaatikkoon laitettiin.

Kun menimme Tessua hautaamaan, 

tuli nosturiauto mökkitiellä vastaan.

Ei mahhduttu kunnolla ohittamaan,

 piti peruuttaa mökkinaapurin pihaan.

Oli meillä kummastus suuri,

kun nosturiauto poistui mökkipihasta juuri.

Me mökille kun saavuttiin,

siellä kaivurikuski tavattiin.

Mies tivasi,

mitä nosturiauto täällä teki.

Pani maaten, kuski totesi.

Mikä pani, mies ihmetteli.

No kaivuri, kuski tarkensi.

Sen jälkeen tarkemmin selitti.

Oli siirtämässä suurta kiveä.

Unohti tukijalan täsmätä.

Kivi painoi monta tonnia,

alkoi kaivuria kumoon vivuta.

Niin kellahti kaivuri kyljelleen,

kuski kuului ehjänä säilyneen.

Vaan nosturiauto tarvittiin,

kun kaivuri pystyyn nostettiin.

Muuten kuoppa oli Tessulle kaivettu,

kivet mansikkamäeksi rakennettu.

Iso kivi on mansikkamäen kupeessa.

Muistona kommelluksesta.

Vaan ahomansikoita kasvaa nykyisin mäki.

Siellä kykkii kesäisin iso ja pieni väki.

 Kuoppaan  Tessun taiten laskettiin, multa päälle varoen lapioitiin.

Tahtoi miniä kiven haudalle laittaa. 

Siihen nimen, syntymäpäivän ja kuolinajan kaivertaa.

Vaan mitä laittaisin siihen tekstiksi,

sitä miniä ääneen ihmetteli.  

Mitä tapasit sanoa Tessulle,

kun halusit käyvän sen levolle.  

Minä kysyin, miniä vastasi.    

Ole vain, minä sitä kehoitin,

ole vain, kun rauhoittaa halusin, 

ole vain, kun halusin lohduttaa, 

ole vain, kun halusin helliä.   

Ole vain, lukee Tessun kivessä.  

Ole vain  - se tarkoittaa enemmän.