Pääsiäinen

Kevätaurinko ylsi yhä korkeammalle madaltaen hankia ja nietoksia.  Säteet sulattivat pälvipaikkoja puiden juurelle lasten leikkiä, pistivät räystäät tippumaan keventäen kattojen taakkaa.  Yöpakkanen kerrytti jääpuikkorivistöjä räystäille.  Päivällä valumavesi nuoli puikon pintaa ja pudotessaan porasi reikää kinokseen, öisin kasvatti kohmettuessaan puikon pituutta ja paksuutta.

Toki riitti vielä lunta kahlata, hiihtää ja laskea mäkeä.  Iltapäivällä hanki upotti ja hankaloitti liikkumista, mutta pakkasyön jälkeen voi jopa potkukelkalla viilettää pitkin pintaa.

Nytkin kelkka kiisi hangella.  Äiti lykki vauhtia, poika jalaksilla äidin edessä, tyttö kyydissä.  Etsittiin pajunkissoja.  Huomisaamuna anivarhain oli määrä mennä virpomaan - ensimmäistä kertaa tytön pienessä elämässä.  Vaan oli virpomavitsat varustamatta, lorut ulkoa opettelematta.

Valkoiset, silkinhohtoiset kissat olivat auenneet koristamaan pajujen punertavanruskeita runkoja.  Äiti otti oksia tytölle syliin.  Tyttö veti kätensä lapasen lämpimästä ja silitti varoen pajunkissan pintaa.  Pehmeä, untuvainen nukka kiilteli aamupäivän auringossa.  Odotus kihelmöi jännityksenä sormenpäissä - vai pakkanenko niitä nipisteli.

Potkutellaanko pellon ympäri, kun hanki hyvin kantaa?

Äiti ei innostunut, vaan kehotti poikaa kierrokselle, tyttö kyydissä.  Äidin astuttua jalaksilta poika pisti töppöstä toisen eteen ja kiritti kelkan vinhaan vauhtiin.  Pelto vietti voimakkaasti kohti rantaa.  Poika kurvaili jyrkästi vasempaan ja oikeaan.  Tyttö tarrasi kelkkaan kiinni.  Pajun oksat kissoineen kierähtivät käsistä ja putoilivat hajalleen hangelle.  Tyttö pelkäsi myös putoavansa.  Että veli oli inhottava.  Aina kiusanteko mielessä.  Mitään leikkiä ei voi leikkiä nätisti.  Istuisipa itse kyydissä.  Tietäisi, että hauskuus on kaukana.

Myötäle loppui ja vauhti hidastui - pysähtyi.  Tyttö pomppasi pois kyydistä. sätti veljeä sivaltavin sanoin ja pinkoi rinnettä äidin luo.

Palatessaan tyttö poimi pudonneet pajunkissat syliinsä.  Isoveli sai lykkiä raskasta kelkkaa yksin ylämäkeen ja jäi kauas taa.  Kaksin lykäten olisi kelkka kulkenut kevyemmin, mutta tyttö halusi olla häijy.  Isoveli oli aloittanut - isoveli oli kiusanhenki.  Ähä kutti!

Veli yhytti toiset vallan voipuneena, hiukset liimautuneena hikisinä otsalle, posket kuumuudesta punoittaen.
Kotiinpäin kelkkailtiin veli kyydissä istuen, tyttö jalaksilla seisoen.