Oikopolku Olgan ja Jussin luo oli sulanut kuljettavaan kuntoon. Se alkoi kodin kohdalta, tien toiselta puolelta, poikkesi seurojen talon pihaan ja pihasta päästyä vei pieneen metsikköön, puiden pimentoon. Metsikössä kasvoi lähinnä leppää, joukossa muutama mahtava mänty ja komea kuusi. Mäntyjen juuret polveilivat kuhmuraisina polun poikki. Kesäisin polku piilotteli siimeksessä sananjalkojen ja sammalen reunustamana, mutta keväällä aurinko porautui polulle asti leppien lehdettömien oksien lomitse. Säteet lämmittivät ja kuivattivat kariketta ja nostivat humuksen hajua ilmaan. Peipposet olivat palanneet ja aloittaneet konserttinsa oksistossa. Ilma täyttyi pikkulintujen liverryksestä varisten, harakoiden ja naakkojen osallistuessa aika ajoin konserttiin. Jokunen hyönteinen oli jo herännyt horroksesta, mutta perhosia ei vielä näkynyt.
Polku polveili maaston muotoja noudatellen ja päätyi Olgan ja Jussin aidatun haan laitaan. Veräjä oli kiinni, mutta lapset mahtuivat pujahtamaan riukujen rakosista toiselle puolelle.
Nurmi haassa oli kulottunutta, vain aavistus vihreää näkyi ruskean ruohon alla. Myyrät olivat kasanneet talven aikana multakasojaan sinne tänne. Lapset eivät jääneet myyrien tekosia ihmettelemään, vaan juoksivat joutuisasti toiselle veräjälle. He pysähtyivät ja tarkastivat tienoon, ennen kuin uskaltautuivat veräjän väleistä pihan puolelle. Olihan kiukkuinen kukko varmasti poissa
Tovin tutkailtuaan lapset pujahtivat pihaan ja juoksivat rivakasti rappusille. Ovi kuistille oli auki, mutta tuvan ovi suljettuna. Lapset koputtivat oveen ja jäivät odottamaan. Olga avasi oven ja pyysi lapsia sisään. Lapset tervehtivät, tyttö niiaten, poika pokaten.
Posket punoittivat juoksusta ja jännityksestä. Mikä mahtoi olla virpomapalkka? Tyttö vilkaisi vaivihkaa ympärilleen. Virpomavitsat oli nostettu seinälle ikkunan pieleen. Yhä oli vitsa kaunis katsella. Viikossa ei ollut viehätys vähentynyt. Onnistumisen riemu läikähti lämpimänä sydänalassa. Jussi oli havainnut tytön katseen hakeutuneen vitsoihin ja alkoi kehua niiden kauneutta. Ilo ilmestyi hymyksi huulille ja sai silmät tuikkimaan tähtien tavoin.
Olga ojensi lapsille ruskeat paperipussit, kummallekin omansa. Viekääpä vipomispalkkanne varovasti kotiin. Kummassakin pussissa on muutama tuore kananmuna. Lapset kiittivät, sanoivat näkemiin ja poistuivat pihalle.
Tavoilleen uskollisena isoveli karkasi isompana edelle ja jätti tytön tulemaan perässä. Pussi painoi jonkin verran ja tytön piti pitää siitä kaksin käsin kiinni. Juokseminen oli vaivalloista, kun kädet eivät olleet vapaina ja eteensäkään ei kunnolla nähnyt. Kuitenkin oli kiire näyttämään vanhemmille, mitä oli virpomapalkaksi saanut.
Jatkuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti