Leninki on tehty vanhasta puserosta, valkea kaulus miesten valkoisesta kauluspaidasta.  vyötäröllä koukkunauhaa, somisteet on ommeltu muliinilangalla.

Hattu on muokattu vanhasta huopahatusta ja koristeltu tyllisomistein,.

Isovanhemmat asuivat rehevän puutarhan ympäröimää omakotitaloa.  Kukkia ja istutuksia oli kaikkialla.  Sireenit rehottivat tien poskessa nojaten puiseen, punaiseksi maalattuun lauta-aitaan, jonka kolmiomaiset kärjet hohtivat valkoisina.  Jykevät portin pylväät kannattelivat takorautaisin saranoin valkoista porttia.  Portin pieltä koristivat kurttulehtiruusut, kellarin kuvetta kiersivät kuusamat ja villiviini verhosi verantaa, kun taas suikeroalpi ja talvio valtasivat varjopaikkoja.  Takapihalla, hyötypuutarhassa, omenapuilla, marjapensailla, raparperilla, mansikoilla, perunoilla ja muilla kasviksilla, kaikilla oli oma paikkansa.

Suuri haltijakuusi ja monirunkoinen pihlaja pitivät pahan loitolla ja varmistivat hyvän läsnäolon niin ihmisten mielissä kuin ympäristössä, kuten isoisä tapasi sanoa.  Oli helppo uskoa väittämä, niin levollinen ja rauhoittava piha oli.

Kukkapenkkien vaihtuva värileikki jatkui varhaisesta keväästä myöhään syksyyn.  Penkeissä kasvoi orvokkeja, lupiineja, päivänliljoja, päivänkakkaroita, lemmikkejä, särkyneitä sydämiä, tiikerinliljoja, keisarinkruunuja ja myös kukkia, joiden nimiä ei kukaan tiennyt.  Taimia oli saatu ja vaihdettu.  Aina eivät nimet kulkeutuneet mukana, tai kukat nimettiin uudelleen, jopa taimen antajan mukaan.

Puisen vastakkain istuttavan keinun vieressä, kuusen kupeessa, oli suuri siirtolohkare, jonka päälle ja koloihin oli istutettu erilaisia kivikkokasveja.  Vuosien saatossa kamppailu tilasta oli muokannut lajistoa.  Vahvimmat valtasivat tilaa heikompien joutuessa väistymään.  Yksittäisiä yksilöitä putkahteli kuitenkin valtakasvien joukosta kukkien kauniisti tai lehtiruusukkeillaan koreillen, kuin riemuiten mahdollisuudestaan kaunistaa kiven karkeaa pintaa.